Suomalainen korkeakoulukenttä elää murrosvaihetta. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) strategiarahoitushaku ja valtiontalouden velkajarru vaativat organisaatioilta uudenlaista kykyä löytää rakenteellista tehokkuutta. Mistä löytyvät ne säästöt, jotka voidaan ohjata suoraan tutkimuksen ja opetuksen laatuun? Vastaus löytyy aidosta yhteistyöstä ja jaetusta digitaalisesta perustasta.

Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen tuore selvitys (5.11.) vahvistaa ilmiön, jonka olemme Peppi-konsortiossa tunnistaneet jo vuosien ajan: kun korkeakoulut tekevät tiivistä, rakenteellista yhteistyötä, ne eivät pelkästään saavuta säästöjä, vaan onnistuvat muuttamaan koko toimintakulttuuriaan.

Selvityksen mukaan erityisesti ICT-palveluissa laajempi yhteistyö ja neuvotteluaseman vahvistuminen tuovat merkittäviä etuja. Aiemmat, usein vain irrallisiin sopimuksiin perustuvat yhteistyöyritykset eivät ole riittäneet tuottamaan toivottuja tuloksia. Vasta syvempi integraatio ja asioiden tekeminen aidosti yhdessä kääntävät kilpailun ja päällekkäisen työn yhteiseksi voimavaraksi.

Ohjelmistoalalla ei ole ilmaisia lounaita

Tietojärjestelmät ovat korkeakoulujen hermosto, mutta niiden ei pidä olla organisaation suurin kuluerä. Kaupallisessa ohjelmistomaailmassa on kuitenkin totuttu massiivisiin markkinointikampanjoihin, näyttäviin myyntitapahtumiin ja koviin voittomarginaaleihin.

Kuka tämän kaiken lopulta maksaa? Asiakas – eli korkeakoulu ja suomalainen yhteiskunta.

Korkeakoulujen itse omistamassa Peppi-ekosysteemissä olemme valinneet toisen tien. Me emme rakenna kalliita kulisseja, emmekä kerää voittomarginaaleja sijoittajille. Kaikki kehityseurot pysyvät järjestelmässä, jota korkeakoulut kehittävät itseään varten. Olipa korkeakoulun taustalla vaikuttava hallinnollinen malli mikä tahansa – konserni, allianssi tai itsenäinen toimija – tehokkuus syntyy siitä, että digitaalinen perusta jaetaan ja sitä kehitetään yhdessä kymmenien toimijoiden voimin.

25 miljoonan euron kysymys

Mitä tämä yhteisöomisteinen tehokkuus tarkoittaa käytännössä? Datan valossa tulokset ovat pysäyttäviä. Kun kaupallisen koneiston ylläpito on riisuttu hintalapusta pois ja kustannukset jaetaan laajan ekosysteemin kesken, opiskelijakohtaiset IT-kulut putoavat murto-osaan. Ekosysteemin suuri etu on valinnanvapaus: riippumatta siitä, pyöriikö järjestelmä korkeakoulun omassa konesalissa (on-premise) vai joustavana Peppi SaaS -pilvipalveluna, yhden opintopisteen operatiivisen järjestelmän tuotantokustannus on pystytty puristamaan selvästi alle euroon.

Suomen korkeakouluissa suoritetaan vuosittain noin 14 miljoonaa opintopistettä. Jos leikittelemme ajatuksella, että tämä koko kansallinen volyymi pyöritettäisiin kaupallisten ohjelmistoverrokkien kustannusrakenteella (yli 2,50 euroa / opintopiste), opintohallinnon hintalappu kipuaisi yli 35 miljoonaan euroon vuodessa.

Yhteisellä Peppi-alustalla tuo sama 14 miljoonan opintopisteen massiivinen operointi maksaa alle 10 miljoonaa euroa.

Puhumme yli 25 miljoonan euron vuotuisesta erosta. Tämä on valtava määrä julkista rahaa, joka voidaan joko sitoa raskaaseen ohjelmistoinfrastruktuuriin tai ohjata vision 2040 mukaisesti suoraan sinne, missä se tuottaa todellista arvoa.

Pasi Hotari, Toiminanjohtaja